Kylläpäs potuttaa. Puhuminen sattuu kurkkuun, eikä ääntä kuulu kunnolla, ainakin siltä tuntuu. Ja kaikki jotka minut tuntee, tietää, että päivä ilman puhumista on minulle mahdoton tehtävä.

Ja sitten tää vasen korva. Aijai, kun on tullut kuuroksi näin flunssan aikaan, eihän sillä kuule melkein mitään. On semmonen hassu tunne, kuin olisi vettä korvassa. (Mahdotonta, enhän ole käynyt pesulla kuin viime jouluna. xD  Vitsi vitsinä, huomioikaa tämä. :D) Eikun Remo-Waxia korvaan (kiitokset siitä Orion Pharmalle!) ja katsotan, josko puuro putsaantuis korvasta pois.

Keskittymiskyky on tipotiessään, minne lie karannut. Vaikeaa keskittyä mihinkään kun jotenkin tuntuu, että kauhea häly ympärillä, eikä omaa ääntä saa kuuluville. Tälläiset päivät todellakin potuttaa. Huomenna olisi parempi olla parempi päivä, johan tämä rasittaa ympäristöäkin.

Perästä kuuluu prööt. No ei vaiskaan, tyhmä juttu, ei naurata. *Hehee* :D

Perästä kuuluu.