Jossain vaiheessa päätin, että muutan jonnekkin, missä on lämmintä ympäri vuoden. Olen nimittäin sellainen vilukissa, että oksat pois. Mutta sitten tuli syksy, ja syksyn mukana kylmempi ilma. Ja rakastuin siihen.

Jos muuttaisin etelään, kaipaisin eniten (sukulaisia ja ystäviä lukuun ottamatta) Suomen syksyä. Sitä pirteää ilmaa, johon herää. Kun viikolla on tunkkaisessa koulurakennuksessa monta tuntia päivästä, ja sitten kotona tekemässä läksyjä, tulee tylsistynyt olo. Viikonloppunakaan ei oikein jaksaisi tehdä mitään. Sitten kun menee ulos, jotenkin herää henkiin. Etelässä kylmä ilma korvautuu auringon valolla. Ja onhan sekin ilma raitista, se on vaan lämpimämpää.

Ehkä tärkeintä ei olekaan se lämpö, vaan raitis ilma. Ja siinä oli tarpeeksi Jeesustelua tälle päivälle, sanon minä.

Terveydeksi!